Puolueen merkitys.

Nyt presidentin vaalien ehdokas asettelun alla silmiini on noussut mielenkiintoinen huomio. Kun keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi kommentoi Paavo Väyrysen valintaa. Hän kertoi että Paavon mielipiteet presidentin tehtäviin kuuluvissa asioissa on puolueen kanssa linjassa, vaikka jotkin mielipiteet eroaa puolueen mielipiteistä. Sitten Kiviniemi vielä lisää, että Keskustan ja Sauli Niinistön kannat eroaa toisistaan ja Sdp:n Paavo Lipponen ei kysy lupaa mielipiteilleen Jutta Urpilaiselta eikä kiinan keisarilta. Minua kiinnostaisi tietää kuka tämä puolue on? Puolue kokoaa joukon ihmisiä joita yhdistää jokin, kuten uskonnolliset arvot, vähemmistönä olo tai he ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Silti puolueessa on yhtä monta eri tavalla ajattelevaa ihmistä, kuin siellä on jäseniä. Niinkuin kuuluukin. Tuntuu että jos joku tänäpäivänä on pikkasenkin eri mieltä jostain asiasta suhteessa puolueen johtoon ja erehtyy vielä sanomaan sen ääneen, niin hyvä ettei savusteta pihalle. Puolueet on olemassa sitä varten kun yksittäinen ihminenhän ei saa ääntään kuuluville mutta verkostoitunut joukko saa aivan toisella tavalla voimaa kannalleen. Mielestäni pitäisi sallia vapaanpi liikkuminen puolueen sisällä ja pitäisi tehdä selvemmät pääasiat mitkä kuvaavat puoluetta yhdistäviä ajatuksia ja arvoja. Jos niissä pääkohdissa pysyy niin ei pitäis olla mitään syytä vieroksua puolueen jäsentä. Suomessa on muutenkin puolueet lähentyneet liikaa toisiaan. Kun luki vaaliohjelmia niin jos poistaisi puolueen logon niin ei ole yleensä ollenkaan varma siitä mikä puolue on kyseessä ja tämä on minun mielestäni huolestuttavaa. Puolueille enemmän läpinäkyvyyttä ja selvemmin omat päälinjat esille, eikä aina ympäripyöreitä sanoja. Mitäköhän tapahtuisi jos poliitikot alkaisivat puhua rehelliseste, yksiselitteisesti, ja avoimesti?

Suomen koulutusjärjestelmä kaipaa muutoksia

Moni nuori syrjäytyy nykyään peruskoulun jälkeen kun ei pääse lukioon tai ammattikouluun. Nämä nuoret jäävät sitten notkumaan koteihinsa tai info-kioskin nurkalle. Olisi oikein hyvä tutkia koulutusjärjestelmän totaalista muuttamista. Ensinnäkin tällä hetkellä oleva peruskoulu säilytettäisiin, korkeintaan vähän lyhennettäisiin esim. vuodella. Tämän jälkeen yhdistettäisiin lukiot ja ammattikoulut siten, että jokainen opiskelija opiskelisi ammatin ja täyden tai osittaisen lukion oppimäärän. Tämä toisen asteen koulutus kestäisi esim. 4-5 vuotta ja se sisällytettäisiin oppivelvollisuuteen. Ammattiopintojen suunta suunniteltaisiin tapauskohtaisesti kiinnostuksen mukaan. Eli jos joku haluaisi opiskella lääkäriksi niin hän kävisi lähihoitajan perustutkinnon ja lääkärilinjaa tukevat lukiokurssit. Tällöin ei tulisi tilanteita joissa joku syrjäytyy ilman ammattia. Tarkoitus ei ole, että kenenkään tarvisi tietää mikä on se tuleva ammatti, voihan sitä opiskella lisää. Mutta kukaan ei pääsisi peruskoulusta pois ilman ammattia. Tämä myös ehkäsisi sen, että joku joka on opiskellut ammattitutkinnon ja halunnut tai joutunut menemään tämän jälkeen töihin ja myöhemmin kiinnostuisi opiskelemaan, niin tämän hetken järjestelmässä tällaisen henkilön on lähes mahdotonta päästä yliopistoon eikä ammattikorkeassakaan pärjää ammattikoulun perusopinnoilla. Vanhan peruskoulun luokat voitaisiin suorittaa kotipaikkakunnalla. Ammattiin johtavat opinnot suoritettaisiin ammattikoulu paikkakunnilla. Lukio opinnot suoritettaisiin joko ammattikoulu paikkakunnalla tai sitten kotipaikkakunnalla. Koulutus voitaisiin jakaa joko vuosijaksoihin tai sitten lyhempiin, joiden ansiosta ei tarvitsisi opiskella ammatti eikä lukio opintoja ristiin.

NATOn Libya operaatio

En voi kokonaan sulattaa Naton toimintaa Libya konfliktissa. Länsimaat ja Nato olivat haluttomia puuttumaan egyptin kansan nousuun ja hyvä niin, länsimaat luultavasti olisivat saaneet väliintulollaan tilanteen pahemmin sekaisin. Libyassa tilanne oli aluksi samanlainen, tuntuu että luultiin että kansan nousu olisi noudattanu esimerkkiensä kaavaa mutta toisin kävi kuten tiedämme. Gaddafi ei suostunu väistymään vallasta ja syttyi sisällissotaa muistuttava konflikti. Kapinalliset alkoivat joutua ahtaalle ja olivat enää vallassa muutamassa kaupungissa jolloin länsimaissa heräsi ajatus että mitä tapahtuu jos Gaddafin joukot voittaa alkaako kansanmurha kun aloitetaan rankaisemaan kapinallisia. Länsimaat tekivät nopean päätöksen mikä on kyllä oikean suuntainen eli estettiin Gaddafin joukkojen toiminta ja eteneminen. Kritiikkini kohdistuu oikeastaan senjälkeen tapahtuneeseen Nato asettui kapinallisten puolelle ja aloitti sodan Gaddafia vastaan joka on tällähetkellä johtanut lähes koko maan valtaamiseen mukaan lukien Tribolin eli maan pääkaupungin. Gaddafilla on enää hallussaan muutamia saarekkeita mukaan lukien oman heimonsa alue silti Nato jatkaa Gaddafin joukkojen pommittamisen. Haluaisin vaan tietää miten Nato estää ettei kansan murha nytten kohtaa Gaddafin joukkoja, olemme jo voineet lehdistä seurata kuvia Tribolista jossa Gaddafin miehiä on teloitettu sairas vuoteisiin. Tätäkö Nato tukee? Lisäksi minua kiinnostaa kuinka paljon siviili uhreja on tullut Naton pommituksissa? En puutu kysymykseen onko oikein että Nato ja länsimaat on Libyassa, se on liian vaikeata kenenkään sanoa. Haluaisin vaan ihmisten muistavan että tässäkin on kaksipuolta ja että ei mennä liian hanakasti kenenkään puolelle. Niinkuin tässäkin tulee käymään voittajat kirjoittavat historian ja jos katsomme ihmiskunnan aikaisempia sotia ei niissä kukaan ole selvinny puhtain paperein, eikä niin tule käymään tässäkään tapauksessa. Tulemme näkemään sillä maailman suunnalla vielä tolkuttomasti verenvuodatusta

Keskustan presidentti ehdokas

Viimein keskustan johto 9.9 asetti Paavo Väyrysen puolueen presidentti ehdokkaaksi. Puolueen johdon toiminta sai varsin koomisia piirteetä etsiessään Väyryselle vastaehdokasta. Vaikkakin allekirjoitan että kova vastaehdokas heti pelin alkuvaiheessa olisi ollu puolueen kannalta kaikista paras vaihtoehto. Että esim Anneli Jäätteenmäki, Esko Aho, Matti Vanhanen tai Mari Kiviniemi olisi asettunut ehdolle se olisi synnyttänyt kutkuttavan jäsen vaalin jolla olisi voitu selvästi herätellä kenttä väkeä sekä olisi puolueen linjasta saatu kentän mielipide ei tarvitsisi odottaan rovaniemelle puoluekokoukseen asti ja siellä käytäviin puheenjohtaja vaaleihin. Toinen asia on sitten tämä vastaehdokkaan etsimiseen tarrautuminen puolueen johto teki suunnattoman virheen kun alko tivaamaan eli ehdokkailta heidän lähtemistään tuli surkuhupaisasti mieleen vanha kummelin sketsi "etsä viitsisitsää". Siinävaiheessa kun puhelukierros eri ehdokkaille oli käyty olisi pitänyt unohtaa jäsenvaalit ja nimetä Väyrynen ehdokkaaksi. Mitä tulee Väyrysen ja puolueen mielipide eroihin niin eihän puolueen jäsenten kuulukkaan olla mitään koneita jotka ajattelee samalla tavalla silloinhan meidän ei tarvitsisi äänestää kuin puolueita. Puolue on sitä varten että samoissa ajatus raameissa olevat ihmiset saisivat ajatuksensa esille ja voimaa taakseen eduskunta työssä. Tällä hetkellä ollaan mielestäni liian tiukkoja siitä että jollet ole ihan täsmälleen samaa mieltä kuin puolue niin voit häipyä kuten kävi vasemmistoliitossa, kaksi ehdokasta ei suostunu niinsanotusti "kääntämään takkiaan" joten heidät laitettin vasemmiston eduskuntaryhmästä pois.